Sterted from bottom and still here

Päätin ruveta taas pitkästä aikaa kirjottelee vaik lähinä ittelleni sen teenki ku eipä näitä oikeesti taida kukaan lukee ja onko silläkään niin väliä. Yksin ja itseä varten täällä aina ollaan. Pitäis kai vaan sisäistää se ja oppia elämään itsensä kanssa.

Selailin vanhoja tekstejä (n.pari vuotta vanhoi) ja hyvin tuntuu tähänki syksyyn sopivan. Tuntuu et juuri mikään ei oo muuttunu. Vaikka tavallaan tuntuu et ymmärän joitain asioita paremmin ja sillee mut samalla tuntuu että ois yhtä hukassa kun monta vuotta sitten.

Ei kavereit juuri
vaik numeroit  täyn on luuri

eikä ketää kel aukasta suuni

kai se on yksi herättävä ja todettava

tää on kohdattava

mihi iin polkuni johtaa

se päättyy hautaa

matka pitäs täyttää erilaisil

hetkil ja kokemuksil

onko välii määräl vai laadul

ketä ottaa kii ku kaadun

kuka on vastas ku saavun

ketä muistelee ku maadun